Saturday, December 30, 2017

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia (One Good Turn)


A book which portrayed itself as a mystery, but was more of a literary kind of book after all. The story has a large assortment of different characters, and it takes its time to introduce them all. Eventually, there is a dead body, and even a second one, but how is everything connected? There was fairly good writing, but the plot was a bit disjointed and depended on several coincidences.


Kirja, joka oli olevinaan dekkari, mutta todellisuudessa olikin oikeastaan jotain ihan muuta. Kirjasta kyllä löytyy murhakin, mutta se oli oikeastaan aivan loppuosaa lukuun ottamatta enemmänkin enemmän vain taustaa tapahtumille. Kirjan alussa esiteltiin monilukuinen joukko erilaisia enemmän tai vähemmän erikoisia henkilöhahmoja. Näiden hahmojen elämää seurattiin sitten luku luvulta, ilman että oikein mitään selkeää yhteyttä vaikutti olevan kenenkään välillä. Kirjan tapahtumat alkoivat tieraivokohtauksesta, jossa pikku kolarin jälkeen yksi päähenkilöistä hakattiin sairaalakuntoon. Pahoinpitelyn lopetti pikkusieviä dekkareita kirjoittanut kirjailija heittämällä kannettavan tietokoneensa pahoinpitelijään, jolloin tämä lopetti ja joutui pakenemaan. Mutta miten hämäräperäinen rakastajattarensa luona sydänkohtauksen saanut kiinteistöpohatta liittyy tarinaan ja miten merestä kellumasta löytynyt kuollut tyttö liittyy muihin juonen säikeisiin?

Kirja oli etenkin alkupuolella melkoisen sekava suuren henkilömäärän myötä eikä aina ollut kovin helppoa ymmärtää mitä tapahtuu. Loppua kohti kerronta tuntui jäntevöityvän ja varsinainen juoni tuli vähitellen esiin. Kirjan alku tosiaan koostui enemmän henkilöhahmojen esittelystä ja kun hahmoja oli paljon niin sivuja tähän kului.

Kirja ei mitään suurta ihastusta minussa oikeastaan herättänyt ja jäi osittain pettymykseksi. En ehkä aivan heti saman kirjailijan muita kirjoja ole lukemassa, mutta ei se mahdotontakaan ole – ei tämä kuitenkaan mitenkään aivan huono kirja ei ollut ja ehkä jos sitä ei dekkarina olisi aluksi alkanut lukea niin vaikutelma kokonaisuudesta olisi saattanut olla toisenlainen. Kielellisesti teksti oli kumminkin varsin hienoa, juonikin oli ihan hyvä, joskin aika monen sattuman varassa lepäävä.

389 s.

No comments: